HistoriaKoko perheen harrastus Aloitin ratsastuksen 6-vuotiaana 90-luvun alkupuolella isäni ja isosiskoni esimerkkiä seuraten. Perheellemme ostettiin kaksi omaa hevosta, jotka toimivat myös tuntiratsuina serkkuni ratsastuskoulussa Nevaksessa. Toinen oli entinen kenttähevonen Ten CC eli Kymppi ja toinen suomenhevonen Vilakko eli Vili. Ratsastin kerran viikossa ratsastuskoulun tunnilla ja viikonloppuisin kävimme isäni kanssa tunteja kestävillä maastoratsastuksilla omilla hevosillamme. Ponivuodet Kun ratsastuskoulun toiminta loppui, Vili ja Kymppi myytiin ja minä sain ensimmäisen oman kilpaponin nimeltä Kaj. Kajlla kilpailin ja valmentauduin sekä este että kouluratsastuksessa. Valmentajina toimivat tuolloin koulussa Susie Soratie ja esteissä Riitta Lagus ja Kristiina Kankkonen. Myöhemmin sain ratsastettavakseni myös toisen ponin. Bohemia oli tuolloin Nora Lavolan omistama 5-vuotias pikkuponi, jolla Nora ei itse voinut loukkaantumisensa vuoksi ratsastaa. Kilpailin Bohemialla kansallisia poniluokkia ja heti seuraavana vuonna, ponin ollessa vasta 6-vuotias, pääsimme edustamaan Suomea PM-kilpailuihin Tanskaan. Oppimestareita ja uusi tähti Kun siirryin poneista hevosiin, aloin kilpailemaan ja valmentautumaan Johanna Heikkilän entisen kilpakumppanin Romantikin eli Rommin kanssa. Rommi oli erittäin hyvin koulutettu ja tekninen hevonen, jolla pääsin opettelemaan ensimmäistä kertaa vaikeampia koululiikkeitä kuten sarjavaihtoja ja piruetteja. Rommin kanssa pääsimme myös junioreiden PM-kilpailuihin Norjaan vuonna 2002.
Koska tarvitsin myös osaavamman kisaratsun, joka olisi heti valmis vaativiin junioriluokkiin, lähdimme vielä ulkomaille etsimään hevosta. Saksasta löysimme Alandon. "Allu" oli tasaisen varma ja tekninen suorittaja, jolla oli superhyvä luonne. Allun kanssa saavutin ensimmäiset SM-mitalini ja pääsin kilpailemaan aina EM-tasolla asti. Pääsimme myös mukaan Kyra Kyrklundin valmentaman PP-Teamin valmennuksiin. Myöhemmin osallistuin valmennuksiin myös Esprit Noirin kanssa. Olin erittäin hyvässä asemassa, koska minulla oli samaan aikaan kaksi hyvää hevosta. Toinen rutinoitunut ja hyvin koulutettu, jolla sain itse opetella asioita. Ja toinen, jolle pystyin itse opettamaan samat temput. Essi nousikin pikavauhtia helppo B tasolta aina PSG luokkiin. Jo kaudella 2006 olimme nuorten SM-kilpailuissa neljänsiä, häviten pronssin vain yhdellä pisteellä! Ja seuraavana vuonna pääsimme PM-kilpailuihin Ypäjällä, jossa Essin kanssa saavutin joukkuekilpailussa ensimmäisen kansainvälisen sijoituksen. Se tuntui erityisen mahtavalta, koska hevonen oli "itse tehty". Essi ei ollut helpoin mahdollinen hevonen, joskus se kuumeni tai jännittyi liikaa, jolloin tuntui kun olisi istunut pommin päällä. Mutta kilpailuissa se yleensä vain syttyi esiintymään. Essin kanssa tuntui parhaimmillaan kuin se olisi liidellyt maanpinnan yläpuolella. Ja se teki sen ihan itse, ilman painetta. Niin hienoa fiilistä en ollut kokenut vielä millään muulla hevosella. Essi olikin monien suosikki ja se sai aina ihailevia katseita osakseen niin kotona Tuomarinkylässä kuin kisamatkoillakin. Moni muistaa sen hyvin vielä vuosien jälkeenkin. Koulun penkille Nuorten vuosieni päätyttyä päätin lähteä opiskelemaan ja tuli aika myydä omat hevoset pois. Alando löysi hyvän kodin samalla tallilla ratsastaneelta Honkavaarojen perheeltä ja Essi jatkoi kilpailu-uraansa Milja Kainulaisen junioriratsuna. Valmistuin taloushallinnon tradenomiksi keväällä 2012. Opiskeluaikana minun ei kuitenkaan tarvinnut elää kokonaan ilman hevosia ja ratsastusta. Pidin edelleen valmennustunteja ja ratsastin mahdollisimman monenlaisilla ja eri-ikäisillä hevosilla. Mielestäni jokaiselta hevoselta voi oppia jotakin ja kaikkia hevosia voi kehittää niiden omien kykyjen puitteissa. |
Vuonna 2004 sain vihdoin oman hevosen. Tai oikeastaan kaksi. Olimme etsineet jo jonkin aikaa uutta hevosta, kun kävin kokeilemassa Jukka Rantasella Esprit Noir nimistä mustaa ruunaa. Se oli tullut Saksasta vasta pari viikkoa aikaisemmin ja oli hyvin raa'an ja osaamattoman oloinen. Mutta jostain syystä tiesin heti, että haluan tuon hevosen. Ja niin "Essi" päätyikin meille ns. projektihevoseksi. Myöhemmin olimme hyvin tyytyväisiä tähän kauppaan, Essistä tuli minulle "The Hevonen".